Hyvät ystävät, toverit.
Olen osallistunut näihin työväen yhteisiin vappujuhliin vaunuikäisestä alkaen, ja hienoa huomata, että näillä kylillä edelleen näitä juhlia järjestetään, ja työväen asia koetaan tärkeäksi. Sitä se on myös minulle. Asia on sen verran tärkeä, että olen toiminut eri tehtävissä politiikassa melkein 25 vuotta, ja ay-liikkeessäkin lähemmäs 20. Kiitän äänestäjiäni suuresta äänimäärästä, ja myös edustamani puolueen vasemmistoliiton saamasta vaalivoitosta. Eli työni jatkuu kaupunginvaltuustossa, ja aloitan työni myös aluevaltuustossa.
Juhlapuhetta en ole aiemmin vappuna pitänyt, mutta missään muualla en sitä ennemmin pitäisi kuin täällä Myllykoskella, joka on minulle syntymäpaikka, koti ja paras paikka maailmassa. Kaksi kertaa olen aiemmin, ainakin oman muistini mukaan, pitänyt vappupuhetta; kerran Mikkelissä ja kerran Inkeroisissa, mutta silloin on ollut kyse lyhyemmästä avauspuheenvuorosta.
Meillä Suomessa on puhaltanut viime vuodet poliittisesti vahva oikeistopuhuri, ja voin sanoa, että puheenaiheita työväenjuhlan vappupuheeseen on paljon. Jostain voi siis kiittää nykyistä Suomen hallitusta. Hallitus kirjoitti pari vuotta sitten hallitusohjelmansa melkein sanasta sanaan Elinkeinoelämän keskusliiton linjapapereista, ja olemmekin saaneet nähdä sotien jälkeisen Suomen vahvimman hyökkäyksen järjestäytynyttä työväkeä, ay-liikettä vastaan. Yhteiskuntamme on perustunut yhteiseen sopimiseen työmarkkinoilla ja muutoinkin, ja nyt tätä sopimisen kulttuuria ollaan romuttamassa ja suunta on siinä, että työnantajat sanelevat mitä tehdä. Sanelevat jopa hallitukselle.
Lainsäädännön kautta sinimusta hallituksemme on yrittänyt viedä toimintaedellytyksiä palkansaajaliikkeeltä, ja osittain on siinä tainnut onnistuakin. Mutta tästä ei lannistuta, vaikka vyörytys tuntuu jatkuvan, ja viimeisimpänä esimerkkinä tästä verovähennysoikeuden poistaminen ay-jäsenmaksuista, joka käytännössä on veronkorotus työläisille, jotka kuuluvat liittoon ja haluavat oikeuksiaan ajaa. Tämä on selkeän ideologinen toimi, koska toisaalta hallitus keventää verotusta suurituloisilta, ja suoraan julistaa, että RAHAA ON.
Hallitus on puhunut velkalaivan kääntämisestä ja siitä, että leikkauksia valtion budjetista on pakko tehdä. Sosiaali- ja työttömyysturvaan on tehty suuria leikkauksia, jotta ihmisiä ”kannustetaan työhön”, ja nyt taas suurituloisille annetaan melkoisia veronkevennyksiä, jotta heitä kannustetaan työhön. Kuulostaa suorastaan ristiriitaiselta, että köyhät tekevät lisää työtä kun heiltä leikataan ja rikkaat tekevät lisää työtä kun heille annetaan lisää. Yhtenä suurimpana virheenä pidän työttömyysturvan suojaosan poistoa, joka on mahdollistanut monelle työttömälle osa-aikatyön tekemisen työttömyysturvan tästä kärsimättä. Tällä hetkellä ei kannata ottaa pätkätöitä vastaan, koska siinä kärsisi rahallisesti. Kaikille kun ei yksinkertaisesti löydy kokoaikaista työtä, jolla toimeen tulisi.
Valtionvelan käyttäminen keppihevosena leikkauksille alkaa näyttäytymään hyvin katteettomalta. Turhaa puhetta on se, että rahaa ei olisi, vaan kyse on siitä miten se yhteiskunnassa kohdistetaan. Tällä hetkellä panostukset ovat vahvasti niissä, joilla menee jo ennestään hyvin. Lääkärit eivät ala tekemään viisipäiväistä työviikkoa neljän päivän sijaan, vaikka heidän verotustaan kevennetäänkin. Tämä tiedoksi pääministeri Orpolle.
Pienituloisille käteen jäävä raha menee hyvin pitkälti kotimaiseen kulutukseen, joka tukee elinkeinotoimintaa ja talouskasvua. Hyvätuloisille suunnatut veronkevennykset menevät pitkälti säästöön ja sijoituksiin, ja yhteisöveron alennus hyödyttää jo tällä hetkellä suuria yrityksiä, jotka tekevät jo varmaa tulosta, eikä investointihaluja ole. Investointeja ja uutta työtä tänne tarvittaisiin, jotta työpaikkoja ja hyvinvointia syntyisi. Yhteisöveron lasku ei ole tie tähän, mutta hallitus jatkaa tuhoisalla linjallaan asiantuntijoita kuulematta.
Hallitus näyttää uskovan lujasti trickle down-, eli valumisteoriaan, jonka mukaan varallisuus valuu yhteiskunnan portaita alaspäin rikkaimmilta köyhimmille. Tämä teoria on kuitenkin usein talousviisaiden mukaan todettu toimimattomaksi, ja se ei todellakaan ole raha mikä valuu alaspäin, vaan ihan joku muu. Vapaa kapitalismi aiheuttaa vaan varallisuuden kertymisen tuloportaiden yläpäähän, ja sinne se jää.
Julistus, että koulutus on hallituksen erityissuojeluksessa kuulostaa aika nurinkuriselta, kun nyt ollaan leikkaamassa korkeakoulutuksesta 65 miljoonaa euroa, edellisten leikkausten lisäksi. Korkean koulutusasteen myötä saisimme juuri niitä investointeja maahamme, koska koulutettu väki on iso valttikortti tässä ja innovaatioiden syntymisessä myös. Koulutuksesta tullaan myös leikkaamaan tuoreen kuntien valtionosuusleikkausten myötä, koska suurin osa kuntien budjeteista menee koulutukseen. Muu toiminta kunnissa, joka ei ole lakisääteistä on jo nyt vedetty aika lailla minimiin.
Siitä muusta toiminnasta voisin mainita kulttuurin, joka on täällä Kouvolassakin saanut kokea kovia. Kuitenkin on niin, että juuri kaikenlainen kulttuuri, niin korkea kuin maanalainenkin, antaa valtavasti tälle meidän yhteisölle, niin aineetonta, kuin aineellistakin hyvää. Kulttuuriin laitettu euro maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin, ja tämä meidän tulevien kuntapäättäjien on hyvä pitää mielessä.
Positiivisena asiana hallituksen ”kasvuriihestä” voidaan pitää työntekijöiden ensimmäisen sairauspäivän palkattomuuden perumista. Hallituksen omien päätösten perumista ei voida kuitenkaan pitää varsinaisesti heidän onnistumisenaan. Kasvuriihestä puhuminenkin on jokseenkin irvokasta, kun tässä lähinnä kasvatetaan valtion velkaa veronkevennyksillä ja sitä koitetaan paikata syömällä eläkerahastoja. Hölmöläisten peiton jatkamista.
Kolmikantainen sopiminen on päässyt viime vuosina unohtumaan, ja suomalainen työmarkkinamalli on melkoisessa myllerryksessä. Palkansaajien kuunteleminen ja yhdessä sopiminen on päässyt unohtumaan, kun sinimusta porvarihallitus toteuttaa ensisijaisesti vain elinkeinoelämän ja työnantajien agendaa. Positiivinen seuraus tästä on se, että ammattiliittojen keskinäinen solidaarisuus on nostanut voimakkaammin päätään. SAK:laisten liittojen välistä palkkakoordinointia olen seurannut tyytyväisenä. Mitään työntekijäryhmää ei tule jättää paitsioon, ja heikommista on huolehdittava myös liittotasolla.
Työtaistelurintamalta on kuulunut kummia, kun valtion virkamiehet ovat joutuneet lakkoaseeseen tarttumaan. Jopa poliisit ovat olleet lakossa. Tarjotut palkankorotukset ovat olleet kaukana ns. yleisestä tasosta, jonka vientialat ovat määritelleet omassa sopimuksessaan uuden työmarkkinamallin mukaisesti. Olemme JHL:n edustajistossa kaksi kertaa jo hylänneet kelvottoman valtakunnansovittelijan esityksen, ja toivottavasti seuraava on sellainen, joka voidaan hyväksyä.
Valtio työnantajana tuntuu olevan hallituksen ja valtionvarainministeriön ohjauksessa, kun rahat oikeudenmukaisiin palkankorotuksiin ovat kovin tiukassa. Tällaisella palkkapolitiikalla saamme vaan ajettua tietyt alat syvempään palkkakuoppaan, joka ei ole missään nimessä hyvä suuntaus, kun hintojen kasvu syö pienet korotukset hetkessä.
Suomessa on viime vuosina ja vuosikymmeninä lakkoiltu melkoisen vähän, mutta veikkaanpa, että työnantajien ja oikeiston vaalima ”hajoita ja hallitse”-asenne työmarkkinoilla tulee näkymään siinä, että lakkoon turvaudutaan herkemmin. Tästä yrityskohtaisesta sopimisesta esimerkkinä vaikkapa UPM Kalson tehtaan lakko, joka on kestänyt pari kuukautta. Työnantajien koventuneista asenteista kertoo myös se, että lakkoa on koitettu murtaa soittamalla työntekijöille ja lupaamalla heille määräaikaista palkankorotusta, jos he töihin palaavat lakon aikana. Törkeää ja kestämätöntä toimintaa.
Vaikka nyt taantumuksen voimat saivatkin takkiinsa jonkin verran kunta- ja aluevaaleissa, niin ei pidä odottaa mitään suurta siirtymää parempaan kovin pian. Kuntien valtionosuuksia vähennetään, ja valtio pitää hyvinvointialueiden taloutta tiukassa narussa. Politiikassa ja valtiontaloudessa asiat eivät tapahdu hetkessä, ja katseet tuleekin kääntää jo seuraaviin eduskuntavaaleihin vuonna 2027, sillä eduskunnassa nämä suuret linjat saadaan käännettyä.
Ystävät, toverit. Vaikuttamisen tasoja on monia, ja vaaleissa äänestäminen on yksi tärkeistä. Äänestysprosentin jääminen noinkin alhaiseksi on huolestuttavaa edustuksellisen demokratian toteutumisen kannalta. Meidän tulee myös näyttää joukkovoimaamme esimerkiksi marssimalla ja vaatimuksemme esittämällä sekä käyttämällä tarvittaessa työtaisteluoikeuttamme ja muita painostuskeinoja, kun työehdoista neuvotellaan. Liittykää siis liittoon, ellette ole jo! Ruohonjuuritason toiminta oman yhteisön hyväksi on usein sitä kaikkein tärkeintä, ja kiitokset kaikille siihen osallisille. Etenkin heille, jotka ovat työtä tehneet tämänkin juhlan onnistumisen eteen työtä.
Työ jatkuu, ja maailma ja yhteiskunta tulee muuttumaan paremmaksi yhdessä tekemällä. Politiikkaan tarvitaan empatiaa ja rakkautta. Parhaimpaan lopputulokseen päästään aina, kun asioista sovitaan yhdessä. Me ei tarvita vastakkainasettelua, omassa some-kuplassa huutamista ja laitaoikeiston lietsomia kulttuurisotia, vaan lisää yhteistä keskustelua. Pientä kansaamme ei kannata jakaa pieniin leireihin, vaan koitetaan puhaltaa yhteen hiileen kaikki heikommassa asemassa olevatkin huomioon ottaen. Ihan kaikki tulee pitää mukana.
Jatketaan keskustelua toistemme tämän hienon juhlan puitteissa, nautitaan tulevasta kesästä ja ennen kaikkea pidetään lippu korkealla edelleen!
Myllykoskella työväen vappujuhlaa olivat järjestämässä Kouvolan vasemmistoliiton lisäksi SDP ja SAK Kouvolan seudun apj ry. Torille saapui hautausmaille järjestettyjen muistotilaisuuksien jälkeen paljon ihmisiä yhteiseen marssiin ja sitä seuraamaan. Inka Häkkinen SDP:ltä piti avauspuheen, jota seurasi Bymanin juhlapuhe. Musisoinnista vastasivat Ahvion soittokunta sekä Duo Monna ja Jasse. Paikalla oli myös soppatarjoilu, makkaraa sekä aktiiviemme tekemiä munkkeja! Työväenliike kulkee yhtenäisenä!